Rakennamme hirsitalon haapapuusta

Nyt on jo mahdollista tehdä yhteenvetoa rakennusprojektista. Mikä meni pieleen ja mikä onnistui?

1. Emme tehneet tarkkaa budjettia. Joskus vieläkin mietin, että valmistalo olisi turvallinen ratkaisu, Silloin tietäisi miten paljon rahaa kuluu. Voin kuitenkin sanoa, että hirsitalomme rakennuskustannusten suuruusluokka on pysynyt kohtuullisena. Mies on tehnyt kaiken mahdollisen itse. Olemme käyttäneet kierrätysmateriaalia kun se on ollut mahdollista.
2. Talon pohjapiirustus. Teimme itse alustavan pohjapiirroksen ja rakennusinsinööri laati sen pohjalta pääpiirustukset. Rakennepiirustukset teetettiin ammattisuunnittelijalla. Meillä oli muutama perusajatus, jotka saimme toteutettua mutta nyt olisin vielä paljon käytännöllisempi. Miettisin jokaista ratkaisua siivoamisen ja ylläpidon kannalta.
3. Osasimme arvioida että haapahirrestä rakentaminen on haasteellista. Haapa kuivaa hitaasti ja rungot kiertyvät helposti. Mutta sisältä vaaleana säilyvä haapahirsi on meistä edelleen kaunis. Ja olimme haaveilleet pitkään hirsirakentamisesta, se piti kokeilla.
4. Rakennuspaikan valinta tontilla on vaikea asia. Ehkä ensimmäinen idea talon rakentamisesta korkeimmalle, komeimmalle tontin kohdalle olisi ollut harkitsemisen arvoista. Luulimme, että perustustyöt olisivat tulleet sinne liian kalliiksi, kahden kallion väliin. Kuitenkin tämä nykyinen tasaiselta vaikuttanut paikka osoittautui paljon vaikeammaksi kuin miltä näytti. Myös tien rakentaminen tähän kohtaan talolle oli työlästä, maasta nousi jatkuvasti valtavia kiviä. Niiden siirtämiset ja räjäyttämiset maksoivat myös.
5. Ledit ja aurinkoenergia. Rakentaminen osui hankalaan muutoskohtaan. Ledit olivat tulossa, mutta tuotevalikoima oli rakentamista aloittaessamme vielä liian suppea ja hintataso korkea. Valaistus onkin yhdistelmä loisteputkivalaisimia ja led-valoja. Myös aurinkokeräimet ja aurinkopaneelit olivat kehittymässä mutta eivät vielä aivan sillä tasolla hinta/laatusuhteiltaan, että olisimme niistä kiinnostuneet. Maalämpö oli hyvä ratkaisu. Jos alkaisimme nyt rakentaa, haluaisin liittää katolle asennettavat aurinkokeräimet osaksi energiantuotantoa.
6. Kiitokset yhteistyökumppaneille. Haapahirsitalohankkeemme on ollut haastava myös yhteistyökumppaneillemme: haluammekin esittää parhaat kiitokset kaikille hankkeeseen myötävaikuttaneille tahoille.

Kun uudistaloa rakennetaan metsän keskelle, tarvitaan valtavasti kaikenlaista kamaa, jota pitää säilyttää sateelta ja lumelta suojassa. Sirkkeliä, betonimyllyä, peräkärryä, oksasilppuria jne.  Autokatokseen ne saadaan suojaan.

Autokatoksen rakentaminen olikin isompi urakka kuin luulimme, se olisi ehkä kannattanut sittenkin rakentaa asuinrakennuksen kanssa samaan aikaan. Toisaalta se ei ehkä olisi ollut mahdollista, rakennusmateriaalille tarvittiin niin paljon tilaa pihalla.

Autokatoksetn valmistumisen jälkeen olemme vihdoin voineet alkaa myös pihan raivauksen. Uskomaton määrä on kertynyt puutavaraläjiä, muottilastulevyjä, betonirenkaita, rakennuslavoja, styroxia, pressuja jne jne.

Nyt olemme asuneet hirsitaloamme kolmisen vuotta. Viime talvi sujui lämmityksen kannalta aika hyvin. Siihen asti meillä oli ongelmia vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa koko yläkerran osalta. Vesi ei kiertänyt yläkerrassa ollenkaan.

Monen asiantuntijan käynnin jälkeen selvisi, että yläkerran maalämpöpumpun jakotukista lähtevissä lattialämmitysputkissa oli kaksi sulkuventtiiliä,toinen  ns. kiinteä ja  toinen termostaattiohjattu. Kukaan ei ollut oivaltanut, että nämä kiinteät sulkuventtiilit olivatkin vielä kiinni.

Toinen  erikoinen tapaus sattui viime talvena. Olimme itse poissa, mutta poika perheineen oli talossa. Hän soitti meille, että talo on kylmennyt eikä lämmintä vettäkään tule.

Saimme tilapäistä apua paikalliselta putkimieheltä. Lopulta syy ongelmaankin selvisi.  Ilmeisesti sähkökatkosen vuoksi maalämpöpumpun automaattiohjaus oli mennyt sekaisin. Maalämpöpumppu piti panna muutaman kerran pois päältä ennen kuin se alkoi taas toimia normaalisti.

Sähkökatkoksia täällä Etelä-Savon syrjäkylillä kyllä riittää.

Kompensointia

Lämpö kulkee siis lattialämmitysputkistoissa koko talossa. Alakertamme on rakennettu betoniharkoista, ja se pysyy tasaisen lämpöisenä. Hirsirakenteinen yläkerta reagoi vähän viiveellä ulkoilman muutoksiin. Siksi ilman kylmetessä lämmitämme yläkerrassa takkaa ja keittiön hellaa. Parissa yläkerran huoneessa on myös lisäeritys, näin hirsien 20 cm:n paksuus riittää.

Yläkerta on pääosaltan avointa tilaa kattoon asti. Näin huonekorkeutta on korkeimmillaan viitisen metriä. Hengitysilmaa riittää ja huonetilan korkeus viehättää, mutta on selvä, että korkean tilan lämmittäminen vaatii paljon energiaa. Lämpö kun nousee ylös katonrajaan.

Keskikesä 2014 oli yllättävän kuuma. Jopa hirsikerros kuumeni epämiellyttävän paljon. Silloin ensimmäinen kerros eli betoniharkoista rakennettu osa oli miellyttävän viileä.

Kurkihirren ja seinärakenteen varaan laitettiin ensin kattoristikot. Ne oli tilattu jo ennen joulua. Nyt ilmeni että yrittäjä oli säilyttänyt niitä  ulkona ilman suojausta sillä ne olivat aivan jäässä. Jää aiheuttaisi liukkauden vuoksi vaaratilanteita kattoa rakentaessa ja voisi myös kostuttaa kattorakenteita. Jää piti siis ensin poistaa.

Nosturiauto nosti seuraavaksi ristikot paikalleen ja katon rakentaminen jatkui niiden varaan. Sitten oli vuorossa kattotiilien asentaminen. Niitä osoittautui olevan liian vähän ja piti siis tehdä lisätilaus.

Ikkunat ja ovet oli ostettu jo kaksi vuotta aikaisemmin kampanjatarjouksena. Olimme jännittäneet miten ne olivat säilyneet ulkona pressun alla kun rakentaminen oli viivästynyt. Kun niitä nyt alettiin asentaa paikalleen, osoittutui, että ne olivat selvinneet hyvin kahdesta talvesta. Ongelmia ei ollut.

Welcome to WordPress.com. This is your first post. Edit or delete it and start blogging!