Filed under: Uncategorized
Nyt olemme asuneet hirsitaloamme kolmisen vuotta. Viime talvi sujui lämmityksen kannalta aika hyvin. Siihen asti meillä oli ongelmia vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa koko yläkerran osalta. Vesi ei kiertänyt yläkerrassa ollenkaan.
Monen asiantuntijan käynnin jälkeen selvisi, että yläkerran maalämpöpumpun jakotukista lähtevissä lattialämmitysputkissa oli kaksi sulkuventtiiliä,toinen ns. kiinteä ja toinen termostaattiohjattu. Kukaan ei ollut oivaltanut, että nämä kiinteät sulkuventtiilit olivatkin vielä kiinni.
Toinen erikoinen tapaus sattui viime talvena. Olimme itse poissa, mutta poika perheineen oli talossa. Hän soitti meille, että talo on kylmennyt eikä lämmintä vettäkään tule.
Saimme tilapäistä apua paikalliselta putkimieheltä. Lopulta syy ongelmaankin selvisi. Ilmeisesti sähkökatkosen vuoksi maalämpöpumpun automaattiohjaus oli mennyt sekaisin. Maalämpöpumppu piti panna muutaman kerran pois päältä ennen kuin se alkoi taas toimia normaalisti.
Sähkökatkoksia täällä Etelä-Savon syrjäkylillä kyllä riittää.
Kompensointia
Lämpö kulkee siis lattialämmitysputkistoissa koko talossa. Alakertamme on rakennettu betoniharkoista, ja se pysyy tasaisen lämpöisenä. Hirsirakenteinen yläkerta reagoi vähän viiveellä ulkoilman muutoksiin. Siksi ilman kylmetessä lämmitämme yläkerrassa takkaa ja keittiön hellaa. Parissa yläkerran huoneessa on myös lisäeritys, näin hirsien 20 cm:n paksuus riittää.
Yläkerta on pääosaltan avointa tilaa kattoon asti. Näin huonekorkeutta on korkeimmillaan viitisen metriä. Hengitysilmaa riittää ja huonetilan korkeus viehättää, mutta on selvä, että korkean tilan lämmittäminen vaatii paljon energiaa. Lämpö kun nousee ylös katonrajaan.
Keskikesä 2014 oli yllättävän kuuma. Jopa hirsikerros kuumeni epämiellyttävän paljon. Silloin ensimmäinen kerros eli betoniharkoista rakennettu osa oli miellyttävän viileä.
Jätä kommentti so far
Jätä kommentti
Rakennamme hirsitalon haapapuusta 