Loppujen lopuksi telineiden pystytys lumeen ei ollutkaan niin vaikea tehtävä. Kun pystyparrut hakkasi lumeen ne tosiaan pysyivät pystyssä tukilautojen kiinnittämiseen asti.
Hirsirekan tulo tontille oli juhlallinen näky.Tässä nyt vihdoin olivat neljä vuotta sitten kaadetut haavat, joita oli pitkään odotettu. Vaaleita, järeitä ja ihania.
Rekassa oli yli 25 metrinen puomi, jolla hirsiä nostettiin yksitellen paikalleen. Hirrethän oli koottu kehikoksi ja numeroitu jo veistovaiheessa. Sitä ennen hirsiyrittäjälle oli tosin aiheutunut paljon päänvaivaa siitä, että ensimmäisen kerroksen eli betoniharkkokerroksen ristimitassa osoittautui olevan pientä heittoa. Yrittäjän piti käydä useaan kertaan ottamassa mittoja.
Valmis kehikko osui nyt hienosti paikalleen ja seinät saatiin pystyyn viidessä päivässä. Eniten aikaa meni siihen, että ikkuna-ja oviaukkojen varauksia eli painumisvaroja piti suurentaa. Hyvin pian tulisimme huomaamaan että se oli todellakin tarpeen.
Hirsikehikko oli tilattu tasakertaan. Se tarkoittaa, että veistotyöhön ei kuuluisi päätykolmioita, vaan nämä seinäosat rakennettaisiin laudasta paikan päällä. Tämä oli nyt seuraava tehtävä. Lisäksi rakennuksen keskelle piti saada kurkihirsi pystypilareiden varaan. Sen asentaminen oli työlästä. Pilareissa täytyy olla ruuvijalka, jolla kurkihirttä voidaan rakenteen painuessa laskea alaspäin.
Pakkaset jatkuivat koko ajan. Muonitusvastaavallekin siitä oli paljon harmia. Kerran olin valmistamassa ulkovajassa pannukakkua. Kananmunat olivat hetkessä jäätyneet niin, että lopputuloksena oli sananmukainen pannukakku kun keltuaiset eivät kunnolla sekoittuneet taikinaan.
Jätä kommentti so far
Jätä kommentti
Rakennamme hirsitalon haapapuusta 