Olemme mielenkiinnolla seuranneet, kuinka suhdanteet ovat äkillisesti muuttuneet. Nyt kaikkia lainaa ottaneita mietityttää, miten lähivuosina selviää takaisinmaksusta. Mutta myönteistäkin talouslamaan liittyy rakennuttajan kannalta. Hinnat eivät enää kohoa. Se jää nähtäväksi, laskevatko kustannukset oikeasti.
Rakennusalan yrittäjillä alkaa olla kiinnostusta myös pientalohankkeisiin. Erään rakennusalan lehden kolumnisti totesikin, että vielä hiljattain kirvesmiehistä, putkimiehistä ja sähkömiehistä oli niin huutava pula, että pientalokohteisiin päin he tuskin edes ”sylkäisivätkään”. Ne kun ovat monimutkaisempia ja vähemmän tuottavia kun suuret rakennuskohteet.
Koko kesän olimme yrittäneet saada louhinta-alan yrittäjää käymään tontillamme. Mies oli saanut päähänsä, että talon vieressä olevaan lähes pystysuoraan kallioseinään voisi louhia maakellarin. Lisäksi aivan rakennuspaikan reunalla oli iso kivi, jota kaivinkone ei pystynyt siirtämään. Se jouduttaisiin vielä räjäyttämään pienempiin osiin. Nämä työt pitäisi saada tehtyä ennen rakentamisen alkamista.
Olimme saaneet soittoihin aina vastaukseksi, että ottakaa yhteyttä parin kuukauden päästä. Tämä jatkui koko syksyn. Joulukuun alussa yrittäjä lopulta totesi, että nyt on taantuma tullut tällekin seudulle ja hänellä olisi aikaa käydä tontillamme.
Kallioon louhitusta kellarista on vaikea löytää tietoja. Hyvänä puolena on tasainen lämpö ympäri vuoden. suuri kysymysmerkki on, miten kalliosta mahdollisesti tihkuva kosteus johdetaan pois ja miten tuuletus järjestetään. Näistä kysymyksistä on tarkoitus jutella kun tapaamme yrittäjää rakennuspaikalla tammikuun alussa.
Matalaenergiabuumi
Meille oli tärkeää saada rakennuslupa ennen vuoden vaihdetta, ennen kuin uudisrakentamisen uudet energiasäännökset tulivat voimaan. Olimme kuulleet, että hirsiyrittäjiä energiasäädösten muutokset huolestuttivat. Jotkut jopa pelkäsivät, että matalaenergiabuumin myötä koko hirsirakentaminen loppuu. Pelkkä massiivihirsi ei enää olisi riittänyt seinämateriaaliksi. Meille riitti olohuoneeseen 20 sentin hirsi, koska kellaritilan ja makuuhuoneen paremmin eristetyt seinät kompensoivat hirsiseinän huonompaa lämmöneristyskykyä.
Yritämme kuitenkin tehdä oman osamme energiatehokkuuden hyväksi. Maalämpö säästää sähkönkäyttöä. Taloa lämmitetään myös oman tontin puilla. Taloon tulee keskusmuuri, joka nousee talon keskellä alhaalta ylös. Siihen tulevat hormit alakerran takkaa, saunan kiuasta sekä yläkerran takkaa ja puuhellaa varten.
Olimme myös luopuneet ylisuurista ikkunahaaveista. Lisäksi suunnittelijan kanssa oli sovittu, että kahden yläkerran huoneen seinät eristetään selluvillalla sisäpuolelta. Lämpöarvoja korotettiin myös ala-, ylä-. ja välipohjan eristystä lisäämällä.
Kun haapojen rungot on nyt pätkitty ja arvioitu, olemme päätyneet siihen, että hirsistämme sahataan 8 tuumaa eli 20 cm paksuja pelkkahirsiä. Pelkka eli sivuilta suoraksi piiluttu hirsi on sisustamisen kannalta helpompi kuin pyöröhirsi. Pelkkahirsiseinää on myös helppo eristää lisää.
Tarkoituksemme on myös laittaa taloon kompostoiva wc. Se on mielestämme kestävän kehityksen kannalta tärkeää.
Koko kesän vietimme tontilla. Asuimme vanhassa asuntoautossa ja raivasimme kiviä. Niitä oli jäänyt rakennusalueella tehdyistä räjäytyksistä. Ostimme käytetyn mönkijän. Sen vinssillä isotkin kivet liikahtelivat. Mies kiskoi niitä uuden mönkijätien pohjaksi.
Kivien raivaaminen tuntui kuitenkin näennäistoiminnalta. Varsinainen tavoitteemme oli saada yhteyksiä lähialueiden yrittäjiin ja päästä etenemään rakennuksen suunnittelussa. Mutta Etelä-Savon kesämökkibuumi jatkui, saimme vain epämääräisiä lupauksia. Katsotaan, soittakaa kuukauden päästä.
Loppukesästä otimme uudelleen yhteyttä paikalliseen rakennusinsinööriin. Hän oli luvannut, että jos emme syksyyn mennessä löydä suunnittelijaa, voimme yrittää kysyä häntä uudelleen.
Huokaisimme helpotuksesta kun hän lopulta lupautui tekemään piirustukset.
Olimme kesän kuluessa olleet yhteydessä muutamaan hirsiyrittäjään. Vain yksi heistä suostui tekemään tarjouksen. Hinta vaikutti meistä korkealta. Meille jäi myös vaikutelma, ettei hän lopulta ollut kovin kiinnostunut hankkeesta. Yrittäjiä saattoi arveluttaa myös haapa materiaalina. Siitä on omakotitalojen rakentamisessa vain vähän kokemusta. Mutta me emme enää voineet odottaa. Meidän lahjoitushaapamme olivat maanneet pitkin pituuttaan rasissa leimikkoalueella jo keväästä asti. Ja sitä paitsi haapa kiinnosti meitä edelleen. Meitä alkoi jo hermostuttaa.
Lopulta eräällä lähialueen hirsiyrittäjällä tuntui olevan saumaa talven 2010 työtilanteessa. Häntä kiinnosti myös haapapuu materiaalina. Veistotarjouksen saaminen oli nyt kiinni enää siitä, että saisimme pian lopulliset rakennuspiirustukset. Ja toisaalta siitä, että hirsiryittäjällä olisi aikaa paneutua piirustuksiin ja tehdä niiden pohjalta tarjous.
Haapojen käyttö hirsimateriaalina vaatii kärsivällisyyttä. Puiden on saatava kuivaa parisen vuotta ja osan siitä valmiiksi pätkittynä ja sahattuina taapelissa. Runkojen sahausta ei kuitenkaan voi suorittaa jos ei tiedä, minkä pituisia pätkiä tarvitaan. Täytyy siis olla valmiina tiedot seinien pituuksista, ikkunoiden kooista ja paikoista jne.
Omat alustavat rakennuspiirustukset olimme tehneet jo kesän aikana. Asuntoautossa ehdimme rakennella pahvista pienoismalliakin.
Kesän lopussa, ennen lähtöämme tontilta, ehdimme tavata samassa palaverissa molemmat yrittäjät, rakennusinsinöörin ja hirsiyrittäjän. Se tuntui hyvältä.
Syksyn aikana sitten rakennusinsinööri piirsi suunnitelmat puhtaaksi. Saimme ne muutamaan kertaan sähköpostilla katsottavaksi. Pieniä muutoksia tehtiin. Seinät mitoitettiin betoniharkkojen koon mukaisiksi ja tekniselle tilalle raivattiin lisää tilaa autotalliin.
Marraskuun alussa jätimme rakennuslupahakemuksen kuntaan. Papereista puuttui vielä energiatodistus, mutta sekin syntyi LVI-suunnittelijan ja pääsuunnittelijan yhteistyönä.
Rakennuslupa tuli postissa joulukuun puolivälissä. Tuntui epätodelliselta pitää leimattuja piirustuksia vihdoin käsissään. Hanke oli nyt edennyt haaveista käytännön toteutukseen. Koko edellinen kevät ja kesä olivat kuluneet epävarmuudessa, löydämmekö sopivia yhteistyökumppaneita.
Hirsiyrittäjä laati lopullisten piirustusten pohjalta apteeraustaulukon, jonka mukaan haaparungot katkotaan sopivan mittaisiksi. Silloin oltiin jo joulukuussa. Sen valmistuttua mies soitti heti metsurille, jonka kanssa oli alustavasti sovittu runkojen karsimisesta ja katkomisesta. Puhelu tulikin oikeaan aikaan, hänen edellinen työtehtävänsä oli juuri päättynyt. Leudosta syksystä johtuen maa oli lähes lumeton, joten puut oli helppo korjata. Pelkästään käsivoimin se ei kuitenkaan sujunut, vaan avuksi tarvittiin naapurin traktori vinsseineen.
Vielä ennen joulua meillä oli sekä rakennusluvat että hirret katkottuina ja koottuina autotien varteen vietäväksi hirsiyrittäjän veistopaikalle. Se oli oikea joululahja.
Alustavan arvion mukaan leimikosta lähti riittävän järeää eli latvaläpimitaltaan vähintään 25 senttimetrin paksuista tukkia juuri ja juuri taloon tarvittava määrä. Sen lisäksi ohuempia tukkeja oli rekka-autokuormallinen. Ne on tarkoitus sahauttaa keväällä ja käyttää mm. sisustusmateriaalina. Olimme lukeneet, että haapalautaa voisi käyttää jopa lattiamateriaalina, jos se lämpökäsitellään ensin. Siihen aiheeseen palataan myöhemmin.
Rakennamme hirsitalon haapapuusta 