Olimme siis vihdoin tavanneet hirsiyrittäjän, jonka aikatauluihin haapahirsiprojektimme saattaisi sopia.
Oli hyvä merkki, että hän itse ehdotti heti haapaleimikon katsastamista.
Mies lähti taas matkaan ja tapasi yrittäjän leimikon ääressä.
Kyse on kesantopellosta, jolle metsäinsinööri-isäni oli 30 vuotta aikaisemmin saanut idean istuttaa nopeakasvuisia hybridihaapoja. Siihen aikaan ei hybridihaavoista vielä puhuttu. Niin kuin ei yleensäkään sellaisista isoista asioista, että Suomen metsät tulisivat saamaan kilpailijoita eteläisen pallonpuoliskon nopeakasvuisista puulajeista.
Oli hyvä päästä katsomaan puita asiantuntijan kanssa. Meitä oli jatkuvasti jännittänyt se, olisivatko ne sittenkään vielä riittävän paksuja ja riittäisivätkö ne tarpeisiimme. Olimme vasta hiljattain oppineet eräänlaisen peukalosääntöarvion: sataa neliötä kohden tarvitaan noin 1000 metriä hirttä. Isäni oli edellisenä kesänä mitannut ja laskenut runkoja: niitä oli vajaa 160. Niistä kolmasosa oli kuitenkin rinnankorkeudelta mitattuna halkaisijaltaan alle 30 cm.
Yrittäjä totesi ensiksikin, että harvoin näkee kokonaista haapaleimikkoa. Hän ei kuitenkaan halunnut arvioida puiden riittävyyttä. Mahdolliset lahovauriot kun saa selville vasta sitten kun puut on kaadettu. Ensimmäiseksi kesäksi ne jätetään oksineen ns. rasiin. Puut kaadetaan keväällä silmujen puhkeamisen aikaan. Silmut kasvavat kesän aikana lehdiksi kaadetuissakin rungoissa ja samalla vetävät kosteutta rungosta.
Haapa tarvitsee kuivumiseen jopa pari vuotta. Haapatukki, jonka myrsky oli kaatanut leimikon laidalle jo toista vuotta sitten oli kuoren alta vielä aivan tuore. Silti tukin tyvi oli halkeillut keskeltä. Tyvi oli siis kuivunut liian nopeasti. Kuivumista voi hidastaa käsittelemällä puiden sahatut päät ruokaöljyllä tai lateksimaalilla.
Paljonko hirttä kuluu
Kotona Helsingissä teimme karkean laskelman taloon tarvittavista hirsistä. Hyvässä lykyssä omat hirret riittäisivät. Olimme yrittäneet luonnostella pohjapiirustusta siten, että pisin seinä olisi korkeintaan 8,5 metrin mittainen.
Olimme oppineet, että vaikka hirsiseinän paksuus ei aivan täytä normeja, voidaan rakenteen lämpöarvoa nostaa lisäämällä eristystä kellariin, alapohjaan, yläpohjaan ja päätykolmioihin.
Hirsiyrittäjää kiinnosti, tuleeko taloon pitkänurkka vai tasanurkka. Pitkänurkka vie enemmän hirttä ja pitää ottaa laskelmassa huomioon.
Kyse on koko rakennuksen ilmeestä. Nämä tyyli- ja rakenneasiat ovat minulle vielä vaikeita. Netistä ja hirsirakentamisen oppaista olimme katselleet erilaisia vaihtoehtoja. Aluksi ajattelimme, että koska haapamme eivät ole aivan järeimmästä päästä, oli järkevintä päätyä pyöröhirteen ja perinteiseen pitkänurkkaan. Jos hirsi veistetään suoraksi eli pelkaksi, siitä tavallaan karsitaan hukkaan osa paksuutta.
Mutta kun siis hirren paksuutta voidaan kompensoida lisäeristyksillä, olemme uudestaan alkaneet kallistua pelkkahirteen. Sisäpuolelta suora pelkkahirsiseinä vaikuttaa selkeältä ja helpommalta sisustuksen kannalta. Silloin taloon voisi sopia myös lyhytnurkka.
Olin hirsitalomallistoja selaillessani huomannut miten keveiltä ja silti jämeriltä uudet palkkahirsiset ja lyhytnurkkaiset modernit hirsitalot näyttävät.
Jätä kommentti so far
Jätä kommentti
Rakennamme hirsitalon haapapuusta 