Olimme saanet vihiä, että muutaman kilometrin päässä tontiltamme asuu miehen kaukaisia sukulaisia. Päätimme uskaltaa yllätysvierailulle.
Maatalon vanha isäntä ja emäntä olivat paikalla ja ottivat meidät lämpimästi vastaan. Emäntä osoittautui varsinaiseksi käsityötaituriksi. Isäntä taas on kerännyt museon verran vanhoja maatalon esineitä ja tehnyt sukuselvityksiä. Koko ikänsä, yli 80 vuotta, he ovat asuneet muutaman kilometrin säteellä nykyisestä asuinpaikastaan, täällä, täydessä maaseudun rauhassa, vaarojen ja järvien keskellä. He tunsivat kaikki kylän asukkaat ja osasivat kertoa keneltä voisimme kysyä apua tien raivaamiseen.
Seuraavaksi lähdimmekin etsimään tätä kaivuriyrittäjää. Hän sattui joulun välipäivinä olemaan paikalla ja oli heti valmis jopa lähtemää kanssamme tontille. Saimme häneltä arvokkaan vihjeen. Kun mietimme sähköjohtojen vetämistä, hän muistutti että sähkölaitos taitaakin olla vuoden alusta nostamassa hintoja ja kaivoi meille saman tien puhelinnumeron. Soitimme ja saimme alustavan sopimuksen vanhaan hintaan.
Parin päivän päästä sopimus olisi maksanut neljäsataa euroa enemmän!
Mutta uuden sähköliittymän hinta aiheutti kyllä pohdittavaa kotimatkalle. Liittymän hinta oli kokonaista 2800 euroa vaikka sähkömuuntaja olikin aivan tontin kulmalla. Tuolla hinnalla saisi hankituksi jonkinmoisen tuulivoimalan ja energiaa varaavan akun. Kesäaikana virtaa saisi aurinkopaneeleista. Varavoimaksi voisi hankkia bensiinikäyttöisen sähköaggregaatin, jotka eivät montaa sataa maksa. Miten kiehtovaa olisikaan, jos voisi olla omavarainen sähkön suhteen. Emme varmaankaan ole ainoita suomalaisia, jotka sitä juuri nyt pohtivat.
Kotona netistä vaihtoehtoja etsimään
Ongelma numero yksi: Rakennusaikana työmaalla tarvitaan sähköä erilaisiin työkoneisiin ja sitä ei voi jättää tuuliolosuhteiden varaan.
Ongelma numero kaksi: Muutaman tonnin hintaisen tuulivoimalan antama energia riittäisi lähinnä valaistukseen. Mehän halusimme joka tapauksessa lämmitystä varten maalämpöpumpun, ja tämä taas käyttää kolmivaihesähköä. Se edellyttää sähköverkkoa tai tosi järeää ja kallista tuulivoimalaa.
Ongelma numero kolme: Myös jääkaappi ja pakastin käyttävät vaihtovirtasähköä mitä ei pienestä tuuligeneraattorista saisi. Vaikka meillä olisi hyvä maakellari, tuskin tulisimme toimeen ilman pakastinta. Kaasukäyttöisiä jääkaappeja kyllä on, mutta onko edes olemassa kaasulla toimivaa pakastinta ja miten kallis sellainen olisi?
Päätimme siis allekirjoittaa sähkösopimuksen mutta hankkia myös maalämpöpumpun, jonka ansiosta sähkölaskumme todennäköisesti laskisi jopa neljä viidennestä. Jos sähkön hinta jatkaa nousuaan, tuulivoimala voi vielä tulla ajankohtaiseksi.
___
Muutaman päivän päästä posti toi sähköyhtiön liittymissopimuksen ja sen mukana myös uuden hinnaston. Siitä kävi ilmi että sähkön hinta nousee viidenneksellä vuoden alusta.
Puuston raivaaminen tulevan tien kohdalta oli jäänyt edelliseltä kerralla kesken. Pimeä kun lankesi silloin jo iltapäivällä puolen neljän aikaan.
Nyt olimme pakanneet tavarat valmiiksi jo edellisenä päivänä ja olimme perillä aikaisin. Matkalla olimme hankkineet uuden moottorisahan.
Työkoneen hankinta se vasta vaikeaa onkin. Pitäisi jo etukäteen tietää käyttötarve ja sitten määritellä miten järeän vaihtoehdon hankkii. Ja jos ei ole hankkinut sitä järeintä, olisi tyydyttävä nytkyttämään pienemmällä härvelillä. Ja jättämään isot työt ammattimiehille. Tästä saisimme nyt oppitunnin.
Joulukuun lopun sää oli poikkeuksellisen leuto. Koko matkan etelästä Etelä-Savoon auton lämpömittari näytti ulkolämpötilan olevan muutaman asteen plussalla. Eikä edes satanut.
Kun pääsimme perille mies alkoi tehokkaasti jatkaa pienten haapojen kaatamista. Minä raahasin runkoja kasoihin.
Keskelle tulevaa tietä jäi lopulta vain kookas koivu. Tiesin että oli turha sanoa että se kannattaisi jättää metsurin hommiksi.
Mies teki kiilan koivun sille puolelle, mille halusi puun kaatuvan ja alkoi sitten sahata moottorisahalla vastakkaiselta puolelta. Sahaamista riitti. Mies ähelsi valkoisen savupilven ja suihkuavan sahanpurun keskellä. Minä pelkäsin ja rukoilin mielessäni. Kädessäni oli pitkä keppi, jolla minun oli tarkoitus työntää puuta kaatumissuuntaan.
Lopulta saha jäi jumiin sahausuraan. Sen teho ei yksinkertaisesti riittänyt. Mies haki puukkosahan ja alkoi sahata vastakkaiselta puolelta lovea paksummaksi. Välillä hän yritti kaikin voimin kammeta puuta vänkäraudalla toiselta puolelta, siis varsinaisesta sahausurasta. Silloin aloin todella pelätä. Näytti siltä kuin mies painisi koivun kanssa.
Loppujen lopuksi puu kuitenkin kaatui kauniisti raivatulle uralle. Onneksi se kaatui hitaasti, sillä suunta oli täsmälleen päinvastainen kuin olimme tarkoittaneet.Runko oli niin pitkä, että latva lähes hipaisi päätielle jätettyä autoamme. Miten valtavan vaikeaa on arvioida puun pituutta alhaalta käsinJa miten hirveä massa sillä oli.
Istuimme puun rungolle levähtämään. Yritin käyttää tilannetta hyväkseni saadakseni mieheltä lupauksen, että loput isot raivattavat puut jätettäisiin suosiolla ammattimiehelle.
Olin niin kiitollinen siitä, että mies oli ehjä. Mies taas ilmaisi ilonsa siitä, että moottorisaha oli ehjä.
Rakennamme hirsitalon haapapuusta 