Olimme jo päättäneet tien paikan, sen kohdan mistä tie kulkisi tontin läpi talolle. Luonteva paikka olisi siinä, missä tonttimme toinen sivu rajoittui muutaman naapurin perustamaan yksityistiehen.
Ensimmäinen toimenpide tontilla oli alkaa raivata tuota tien paikkaa. Mies soitti paikalliseen Metsänhoitoyhdistykseen kysyäkseen saako tontin omistaja kaataa puita ilman erillislupaa tulevan tien paikalta ja tulevalta rakennuspaikalta. Saa toki. Puhelinsoitto Metsänhoitoyhdistykseen osui hyvään aikaan. Sillä muistettiin tonttimme ja sekin, että sen etelälaidalla kasvaa harventamista kaipaavaa nuorta kuusikkoa.
Saimme tietää, että heti alkukeväästä Metsänhoitoyhdistys teettäisi lähialueella metsätöitä ja voisi hoitaa pienen kuusikon harvennuksen saman tien. Työstä ei tulisi meille kustannuksia, päin vastoin saisimme myyntituloa.
Niin suuntasimme taas Etelä-Juvalle. Kun pääsimme perille puolen kolmen aikaan, oli jo hämärää. Olihan vuoden pimein ajanjakso.
Mutta mikään ei pidätellyt miestä, joka käynnisti vanhan moottorisahan tuossa tuokiossa. Ohuet haavat alkoivat ryskyen laota maahan. Onneksi olimme ostaneet matkalta rautakaupasta myös hyvän vesurin. Sillä oksat kilahtivat kevyesti irti. Minun tehtäväkseni jäi vedellä runkoja sivummalle kasoihin.
Mutta pian tuli pilkkopimeä ja työ oli pakko keskeyttää. Kun palasimme autollemme, pysähtyi kohdallemme toinen auto. Ikkunasta katseli nainen meitä kysyvän näköisenä. Näin tapasimme lähinaapurimme ensimmäistä kertaa. Häneltä saimme tietää tärkeitä asioita kuten sen, ettei alueella ollut vesiosuuskuntaa. Naapurilla oli itsellään kaksi rengaskaivoa, josta toinen kuivui usein kesällä ja toisen vesi oli rautapitoinen. Muita ongelmia kaivovedessä ei ollut. Kukaan lähinaapureistamme ei kuulema kuitenkaan ollut tutkittanut kaivovesiään. Sitä, mahtoiko alueen kaivovesissä olla radonongelmaa, emme siis voineet tietää.
Ennen kun olimme saaneet tavarat autoon, tapasimme vielä vähän toisella kymmenellä olevan pojan, joka oli tulossa koulusta kotiin reppu olallaan. Tervehdimme ja kerroimme olevamme uusia naapureita.
-Tervetulloo vuan sitten, poika sanoi mukavasti.
Olemme tilanneet tulevan asuinpaikkamme paikallislehden. Se tulee tietysti luettua pikkuilmoituksia myöten. Äärimmäisen kiinnostavia asioita ovat esimerkiksi jutut koulupiirien tulevaisuudennäkymistä. Tai kunnanvaltuuston hyväksymästä budjetista.
Tällä kertaa huomasin lehdessä pienen ilmoituksen radontalkoista. Ilmoituksessa tarjottiin omakotiasukkaille radonselvitystä alennettuun hintaan.
Soitin ilmoituksessa annettuun puhelinnumeroon ja kysyin miten uudisrakentaja voisi varautua radonin varalle. Sain ystävällisen ja asiallisen vastauksen ja lopuksi vielä kehotuksen ottaa yhteyttä Säteilyturvakeskukseen.
Muutaman puhelinsoiton jälkeen tiedän jo vähän paremmin:
Radonin esiintymisestä omalla tontilla ei oikein voi tietää. Vain jos lähitonteilla asiaa on tutkittu, ollaan vähän varmemmalle pohjalla. Säteilyturvakeskuksen netissä julkaistusta kartasta voi päätellä jotakin.
Mutta nimenomaan uudisrakentajan tulee ottaa radonvaara huomioon. Rakennusvaiheessa sen ehkäisy on vielä edullista. Perustuksiin pannaan kiertämään radonputki, joka tulee ulos perustukista. Toinen yhtä tärkeä asia on tiivistää kaikki taloon perustuksien kautta tulevat läpiviennit. Esimerkiksi jos maalämpöpumppu porataan suoraan talon alle, voi sen liitoksen kautta päästä huoneilmaan syvältä maan uumenista tulevaa radonia, jos sitä ei huolellisesti tiivistetä.
Vielä on huomioitava ilmastoinnin vaikutus. Jos talossa on koneellinen ilmastointi, se saattaa imeä radonia maaperästä mikäli taloon ei tuoda riittävästi korvausilmaa. Meidän tapauksessamme ratkaisuna on todennäköisesti painovoimainen ilmanvaihto, silloin tätä vaaraa ei ole.
Sain vielä kehotuksen hankkia 10 euroa maksava Rakennustieto Oy:n uudisrakentamista ohjeistava radonkortti, tarkalta numeroltaan RT81-10791. Jäin ihmettelemään moista asiaa. Miksi sitä ei voi jakaa ilmaiseksi netissä? Luulisi sen olevan kaikkien etu.
Rakennamme hirsitalon haapapuusta 