Filed under: Uncategorized
Nyt on jo mahdollista tehdä yhteenvetoa rakennusprojektista. Mikä meni pieleen ja mikä onnistui?
- Emme tehneet tarkkaa budjettia. Joskus vieläkin mietin, että valmistalo olisi turvallinen ratkaisu, Silloin tietäisi miten paljon rahaa kuluu. Voin kuitenkin sanoa, että hirsitalomme rakennuskustannusten suuruusluokka on pysynyt kohtuullisena. Mies on tehnyt kaiken mahdollisen itse. Olemme käyttäneet kierrätysmateriaalia kun se on ollut mahdollista.
- Talon pohjapiirustus. Teimme itse alustavan pohjapiirroksen ja rakennusinsinööri laati sen pohjalta pääpiirustukset. Rakennepiirustukset teetettiin ammattisuunnittelijalla. Meillä oli muutama perusajatus, jotka saimme toteutettua mutta nyt olisin vielä paljon käytännöllisempi. Miettisin jokaista ratkaisua siivoamisen ja ylläpidon kannalta.
- Osasimme arvioida että haapahirrestä rakentaminen on haasteellista. Haapa kuivaa hitaasti ja rungot kiertyvät helposti. Mutta sisältä vaaleana säilyvä haapahirsi on meistä edelleen kaunis. Ja olimme haaveilleet pitkään hirsirakentamisesta, se piti kokeilla.
- Rakennuspaikan valinta tontilla on vaikea asia. Ehkä ensimmäinen idea talon rakentamisesta korkeimmalle, komeimmalle tontin kohdalle olisi ollut harkitsemisen arvoista. Luulimme, että perustustyöt olisivat tulleet sinne liian kalliiksi, kahden kallion väliin. Kuitenkin tämä nykyinen tasaiselta vaikuttanut paikka osoittautui paljon vaikeammaksi kuin miltä näytti. Myös tien rakentaminen tähän kohtaan talolle oli työlästä, maasta nousi jatkuvasti valtavia kiviä. Niiden siirtämiset ja räjäyttämiset maksoivat myös.
- Ledit ja aurinkoenergia. Rakentaminen osui hankalaan muutoskohtaan. Ledit olivat tulossa, mutta tuotevalikoima oli rakentamista aloittaessamme vielä liian suppea ja hintataso korkea. Valaistus onkin yhdistelmä loisteputkivalaisimia ja led-valoja. Myös aurinkokeräimet ja aurinkopaneelit olivat kehittymässä mutta eivät vielä aivan sillä tasolla hinta/laatusuhteiltaan, että olisimme niistä kiinnostuneet. Maalämpö oli hyvä ratkaisu. Jos alkaisimme nyt rakentaa, haluaisin liittää katolle asennettavat aurinkokeräimet osaksi energiantuotantoa.
- Kiitokset yhteistyökumppaneille. Haapahirsitalohankkeemme on ollut haastava myös yhteistyökumppaneillemme: haluammekin esittää parhaat kiitokset kaikille hankkeeseen myötävaikuttaneille tahoille.
Filed under: Uncategorized
Kun uudistaloa rakennetaan metsän keskelle, tarvitaan valtavasti kaikenlaista kamaa, jota pitää säilyttää sateelta ja lumelta suojassa. Sirkkeliä, betonimyllyä, peräkärryä, oksasilppuria jne. Autokatokseen ne saadaan suojaan.
Autokatoksen rakentaminen olikin isompi urakka kuin luulimme, se olisi ehkä kannattanut sittenkin rakentaa asuinrakennuksen kanssa samaan aikaan. Toisaalta se ei ehkä olisi ollut mahdollista, rakennusmateriaalille tarvittiin niin paljon tilaa pihalla.
Autokatoksetn valmistumisen jälkeen olemme vihdoin voineet alkaa myös pihan raivauksen. Uskomaton määrä on kertynyt puutavaraläjiä, muottilastulevyjä, betonirenkaita, rakennuslavoja, styroxia, pressuja jne jne.
Filed under: Uncategorized
Nyt olemme asuneet hirsitaloamme kolmisen vuotta. Viime talvi sujui lämmityksen kannalta aika hyvin. Siihen asti meillä oli ongelmia vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa koko yläkerran osalta. Vesi ei kiertänyt yläkerrassa ollenkaan.
Monen asiantuntijan käynnin jälkeen selvisi, että yläkerran maalämpöpumpun jakotukista lähtevissä lattialämmitysputkissa oli kaksi sulkuventtiiliä,toinen ns. kiinteä ja toinen termostaattiohjattu. Kukaan ei ollut oivaltanut, että nämä kiinteät sulkuventtiilit olivatkin vielä kiinni.
Toinen erikoinen tapaus sattui viime talvena. Olimme itse poissa, mutta poika perheineen oli talossa. Hän soitti meille, että talo on kylmennyt eikä lämmintä vettäkään tule.
Saimme tilapäistä apua paikalliselta putkimieheltä. Lopulta syy ongelmaankin selvisi. Ilmeisesti sähkökatkosen vuoksi maalämpöpumpun automaattiohjaus oli mennyt sekaisin. Maalämpöpumppu piti panna muutaman kerran pois päältä ennen kuin se alkoi taas toimia normaalisti.
Sähkökatkoksia täällä Etelä-Savon syrjäkylillä kyllä riittää.
Kompensointia
Lämpö kulkee siis lattialämmitysputkistoissa koko talossa. Alakertamme on rakennettu betoniharkoista, ja se pysyy tasaisen lämpöisenä. Hirsirakenteinen yläkerta reagoi vähän viiveellä ulkoilman muutoksiin. Siksi ilman kylmetessä lämmitämme yläkerrassa takkaa ja keittiön hellaa. Parissa yläkerran huoneessa on myös lisäeritys, näin hirsien 20 cm:n paksuus riittää.
Yläkerta on pääosaltan avointa tilaa kattoon asti. Näin huonekorkeutta on korkeimmillaan viitisen metriä. Hengitysilmaa riittää ja huonetilan korkeus viehättää, mutta on selvä, että korkean tilan lämmittäminen vaatii paljon energiaa. Lämpö kun nousee ylös katonrajaan.
Keskikesä 2014 oli yllättävän kuuma. Jopa hirsikerros kuumeni epämiellyttävän paljon. Silloin ensimmäinen kerros eli betoniharkoista rakennettu osa oli miellyttävän viileä.
Olemme asuneet uudessa kodissa puolitoista vuotta. Muutimme keskeneräiseen taloon pikapikaa kun saimme vanhan talomme pääkaupunkiseudulla myytyä.
Oletimme että talo olisi valmistunut nopeammin. Nyt vuoden 2013 alussa tilanne on se, että viimeinen lattiapinnoite sisätiloissa on valmis. Parveke puuttuu vielä.
Väsymys on iskenyt kun on asuttu keskeneräistä taloa. Itse sairastuin aika pahasti vuosi sitten. Nyt terveyteni on lähes ok. Mies on tehnyt ahkerasti töitä. Hän on voinut jo hiljentääkin tahtia kun jäljellä on enää ollut vain sisätöitä.
Mikä on yllättänyt?
Yllättänyt on se, että vaikka elämme keskellä ns. lamaa, kohtuuhintaisia työntekijöitä on ollut vaikea tai mahdotonta saada. Työntekijät ovat pestautuneet pikkufirmoihin, jotka kärkkyvät isoja työmaita. Omakotirakentaja, joka teettää vain pienen työtehtävän kerrallaan, ei ole houkutteleva kohde.
Ovatko hirret halkeilleet?
Haapahirret ovat oikeastaan käyttäytyneet niin kuin odotimme. Vielä viime kesänä kun mies joutui poraamaan reiän hirsiseinän läpi, hän huomasi että puu on keskeltä aivan kosteaa. Sanonta että haapahirsi kuivaa vain päistään saattaa pitää paikkansa.
Hirsikehikkoa toissatalvena asennettaessa neuvoi viisas kirvesmiehemme, että ovien ja ikkunoiden päälle kannattaa jättää painumisvaraa ainakin 15 cm. Veistäjä olisi tyytynyt puoleen. Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, tuosta varauksesta on jäljellä enää muutama sentti.
Yksi kattorakenteen tukipilareista keskellä taloa on haljennut aika pahasti ja sitä on tuettu metallisella pannalla, joka puristaa parrua alhaalta kiinni. Toista kurkihirttä kannattavaa pilaria piti laskea viime kesänä alemmas, mutta pelkäsimme, että säätömutterista menevät kierteet. Onneksi hirsiyrittäjä uskalsi kääntää mutteria, eikä mitään haaveria sattunut.
Seinillä halkeamia on jonkun verran, mutta meitä se ei säikytä. Puupinta on meistä edelleen kaunis katsella, sen pitäisi säilyä sisätiloissa vaaleana. Ulkona se saa harmaantua omaan tahtiinsa.
Seuraavassa blogissa aion kertoa, miten lämpö talossa säilyy.
Filed under: Uncategorized
Kurkihirren ja seinärakenteen varaan laitettiin ensin kattoristikot. Ne oli tilattu jo ennen joulua. Nyt ilmeni että yrittäjä oli säilyttänyt niitä ulkona ilman suojausta sillä ne olivat aivan jäässä. Jää aiheuttaisi liukkauden vuoksi vaaratilanteita kattoa rakentaessa ja voisi myös kostuttaa kattorakenteita. Jää piti siis ensin poistaa.
Nosturiauto nosti seuraavaksi ristikot paikalleen ja katon rakentaminen jatkui niiden varaan. Sitten oli vuorossa kattotiilien asentaminen. Niitä osoittautui olevan liian vähän ja piti siis tehdä lisätilaus.
Ikkunat ja ovet oli ostettu jo kaksi vuotta aikaisemmin kampanjatarjouksena. Olimme jännittäneet miten ne olivat säilyneet ulkona pressun alla kun rakentaminen oli viivästynyt. Kun niitä nyt alettiin asentaa paikalleen, osoittutui, että ne olivat selvinneet hyvin kahdesta talvesta. Ongelmia ei ollut.
Loppujen lopuksi telineiden pystytys lumeen ei ollutkaan niin vaikea tehtävä. Kun pystyparrut hakkasi lumeen ne tosiaan pysyivät pystyssä tukilautojen kiinnittämiseen asti.
Hirsirekan tulo tontille oli juhlallinen näky.Tässä nyt vihdoin olivat neljä vuotta sitten kaadetut haavat, joita oli pitkään odotettu. Vaaleita, järeitä ja ihania.
Rekassa oli yli 25 metrinen puomi, jolla hirsiä nostettiin yksitellen paikalleen. Hirrethän oli koottu kehikoksi ja numeroitu jo veistovaiheessa. Sitä ennen hirsiyrittäjälle oli tosin aiheutunut paljon päänvaivaa siitä, että ensimmäisen kerroksen eli betoniharkkokerroksen ristimitassa osoittautui olevan pientä heittoa. Yrittäjän piti käydä useaan kertaan ottamassa mittoja.
Valmis kehikko osui nyt hienosti paikalleen ja seinät saatiin pystyyn viidessä päivässä. Eniten aikaa meni siihen, että ikkuna-ja oviaukkojen varauksia eli painumisvaroja piti suurentaa. Hyvin pian tulisimme huomaamaan että se oli todellakin tarpeen.
Hirsikehikko oli tilattu tasakertaan. Se tarkoittaa, että veistotyöhön ei kuuluisi päätykolmioita, vaan nämä seinäosat rakennettaisiin laudasta paikan päällä. Tämä oli nyt seuraava tehtävä. Lisäksi rakennuksen keskelle piti saada kurkihirsi pystypilareiden varaan. Sen asentaminen oli työlästä. Pilareissa täytyy olla ruuvijalka, jolla kurkihirttä voidaan rakenteen painuessa laskea alaspäin.
Pakkaset jatkuivat koko ajan. Muonitusvastaavallekin siitä oli paljon harmia. Kerran olin valmistamassa ulkovajassa pannukakkua. Kananmunat olivat hetkessä jäätyneet niin, että lopputuloksena oli sananmukainen pannukakku kun keltuaiset eivät kunnolla sekoittuneet taikinaan.
Olimme varanneet seuraavaan rakentamisvaiheeseen kolme-neljä viikkoa heti vuoden 2011 alkuun, helmikuuksi. Silloin hirsikehikko siis saapuisi tontille ja heti tämän urakan jatkoksi rakennettaisiin katto valmiiksi.
Minua jännitti kovasti miten homma onnistuisi keskellä talvea. Lunta oli satanut valtavasti, mutta onneksi pakkasta oli aluksi vain muutama aste. Pian pakkanen kuitenkin kiristyi. Koko tiukan rakentamisjakson ajan olikin sitten vuosisadan paukkupakkaset. Usein aamu alkoi yli 30 asteen pakkasella ja alkoi laskea pariinkymmeneen asteeseen vasta muutamaksi iltapäivän tunniksi. Olen ihmeissäni ja kiitollinen että rakennusmiehet ja me itse selvisimme. Minun tehtäväni oli lähinnä pitää pientä saunamökkiä lämpimänä koko päivän ja vastata muonituksesta.
Lumitöitä
Vähänpä siis tiesimme etukäteen mikä meillä olisi edessä. Helmikuun projekti alkoi lumen luonnilla.
Talon ensimmäinen kerros, harkkokerros, oli talven ajaksi peitetty viidellä pressulla. Pressujen alla oli vielä lautarakennelma, jonka tarkoitus oli ohjata lumisohjoja talven aikana alas välipohjalta.
Nyt pressurakennelman päällä oli sitten vajaat metri lunta eikä suojaus ollut kaikilta osin toiminut. Lumen alta löytyi isoja jääpusseja. Osittain myös välipohjan vaneri oli jäässä. Hyvä puoli oli se, että talvi oli tullut nopeasti melkein yhdellä rytinällä. Lumi ei ollutkaan välillä sulanut ja jäätynyt joten näytti siltä että rakenteet eivät olleet vahintoittuneet eikä betoni murentunut.
Kun lumet luotiin alas, syntyi talon seinustalle liki parimetrinen lumipenkka. Miten siihen rakennettaisiin telineet hirsikehikon ja katon rakentamisen ajaksi?
Nyt olemme vihdoin saaneet veistäjältä arvion kehikon valmistumisesta: ajankohta olisi jo kuukauden kuluttua eli vuoden 2011 helmikuun alussa.
Alunperin hirsikehikon piti olla vamis viime kesän alussa. Mutta ja mutta.
Ensiksiksin: haapahirsi saattaa tarvita kuivumiseen jopa neljä vuotta. Kun hirsiyrittäjämme aloitteli viime kevättalvena veistoa, olivat kolme vuotta rasissa kuivuneet ja taapelissa sen jälkeen seisoneet pitkät hirret vielä sisältä aivan kosteita ja niissä oli sisäisiä jännityksiä. Tämän vuoksi ensimmäisiä alushirsia oli vaikea jollei mahdoton sahata pitkällä vannesahalla. Alimmat hirret kun on halkaistava .
Haaparunko kuivuu käytännössä vain päistään eikä siis koko pituudeltaan kuten esimerkiksi mänty. Näin lyhyet hirret kuivuvat veistämiskelpoisiksi nopeammin kuin pitkät.
Haapojen kuivuminen on ollut isoin ongelma. Mutta sen lisäksi hirsiyrittäjällä on ollut paljon vastoinkäymisiä mm. vakava sairaus.
On kulunut aikaa siitä kun viimeksi uskaltauduin kertomaan kuulumisia haapahirsirakentamisestamme. Olemme tänä aikana oppineet paljon.
Aloitan kertomalla vuoden 2009 syksystä. Silloin rakennusprojekti jäi siihen vaiheeseen, että talon ensimmäinen kerros eli harkkokerros saatiin muurattua. Puolet ensimmäisestä kerroksesta katettiin valamalla ns. teräksisten liittolaatojen päälle betonivälipohja eli holvi. Tällainen välipohja tuli autotallin ja kosteiden tilojen päälle.
Mietimme pitäisikö loppukin rakennuksesta kattaa talveksi esimerkiksi pressuilla. Keskustelimme asiantuntijoiden kanssa ja päädyimme siihen että sitä ei kateta. Tämä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Lunta tuli sisään mutta se suli kevään tullen eikä aiheuttanut mitään ongelmia. Sen sijaan olin vähän huolissani kosteudesta, jota alkoi kerääntyä syksyn mittaan katettuun osuuteen. Sitä kerääntyi teräksisten liittolaattojen alle. Ikkunoita emme tietenkään panneet paikalleen tuulettumisen vuoksi. Erikosien kuuma kesä kyllä kuivasi rakennuksen moneen kertaan.
Kesällä odottelimme kehikkoa. Panimme myös alulle hormien muurauksen. Myös kosteiden tilojen väliseiniä muurattiin kalkkihiekkatiilistä.
Syksyllä saimme arvion, että kehikko voisi valmistua talven aikana ja sen pystytyksessä olisi oltava välipohja valmiina. Niin asensimme harkkoseinien varaan kantavat palkit, 20 x 10 cm:n parrut. Niiden päälle ruuvattiin 22 mm:n vanerilevyistä välipohja niihin rakennuksen osiin, jossa ei ollut betonista välipohjaa.
Koska vaneria ei voi jättää sään armoille, se jouduttiin peittämään pressuilla. Se ei ollutkaan aivan yksinkertainen asia. Rakennus on iso ja sen muotoinen, että yksi iso pressu ei riittänyt. Jouduimme käyttämään useita pressuja limittäin. Näyttää siltä, että jonkun verran on kosteutta päässyt läpi.
Hirsitalomme eka kerros suunniteltiin tehtäväksi harkoista. Olimme panneet tavoitteeksi, että tuo vaihe tulisi valmiiksi ensimmäisen kesän aikana.
Harkkojen valinta keväällä oli hankalaa. Missään ei voinut vertailla erilaisia harkkotyyppejä toisiinsa puhumattakaan siitä, että olisi voinut käytännössä tukia harkkorakentamista.
Minua pelotti yksittäinen käytännön seikka. Olisin rakennustyömaalla koko kesän ja tarkoitukseni oli auttaa varsinaisessa rakentamisessa. Jaksaisinko nostella harkkoja?
Kotimme naapurustossa joku rakensi parhaillaan kokonaista taloa kevytsoraharkoista. Se näytti kätevältä. Kyselimme rakentamisesta jotakin tietäviltä mielipiteitä.
–Miksi ette tee kevytsoraharkoista? Niistähän kaikki tekevät.
-Ette tule jaksamaan betoniharkkojen nostelua. Kevytsoraharkoista voisitte rakentaa itse.
Yleensä meille suositeltiin kevytsoraharkkoja. Kuitenkin hirsiveistäjämme oli sitä mieltä, että raskas hirsikerros ei kestäisi kevytsoraharkkojen päällä. Betoniharkot olivat ainoa järkevä valinta. Myös rakennussuunnittelijamme suositteli niitä.
Tämä päätös tuli tarkoittamaan sitä, että rakentamiseen tarvittaisiin tukevia ja kallisvuokraisia telineitä. Tulisimme myös tarvitsemaan useampaan kertaan betoniautoa tuomaan valubetonia. Betoniharkkoihin päätyminen tarkoitti myös sitä, ettemme selviäisi harkkoseinien latomisesta omin voimin. Mutta sitä emme tässä vaiheessa tienneet.
Ensimmäinen harkkoerä
saapuu tontille
Ensimmäinen harkkoerä jäi harmittavan kauaksi rakennuksesta. Ison kuljetusauton maavara oli niin matala, ettei se uskaltanut perille asti. Tämä tiesi ylimääräistä harkkojen kantamismatkaa.
Opin pian ettei kyse todellakaan ollut yksinkertaisesta harkkojen latomisesta päällekkäin ja kerrosten kiinnittämisestä laastilla toisiinsa.
Ei, harkot olivat käytännössä valumuotteja. Ensin niitä ladotaan päällekkäin tietty korkeus ja sen jälkeen tilataan valubetonia firmasta. Sitä valutetaan muottien sisään. Harkkoseinän kokonaishintaan tuleekin huomattavia kustannuksia valubetonista, auton kuljetuksista yms. Jos betoniauton yksi kuorma ei riitä, asiakas maksaa myös toisen autoerän kuljetuskustannukset.
Aika alkaa
käydä vähiin
Alkukesä oli mennyt perustusten pitkällisessä kaivamisessa ja valamisessa. Siihen olimme tosin saaneet tärkeää apua, miehen veli tuli Pohjanmaalta avuksi.
Sitten jäimme kahdestaan ja teimme ensimmäiset betoniharkkokerrokset. Oli kuuma ja harkot painoivat, ne ovat parikymmentäkiloisia. Tosin painot vaihtelevat, sillä välillä tarvitaan väliseinäharkkoja, kulmaharkkoja. Väliseinäharkot ovat kapeampia ja kevyempiä. Olin tyytyväinen että jaksoin kannella edes niitä.
Nyt kesä oli jo pitkälle yli puolenvälin. Aloimme huolestua. Työ oli niin hidasta ettemme millään ehtisi ennen talven tuloa saada seiniä valmiiksi.
Mies alkoi kysellä aputyövoimaa. Paikallisia rakennusmiehiä ei saatu avuksi. Onneksi työvoimahallinnon nettisivuille pantu ilmoitus tuotti edes yhden tuloksen. Pari riuskaa rakennusmiestä toiselta puolelta Suomea oli halukkaita ottamaan tehtäväkseen seinien muuraamisen loppuun. He tekivät kolmessa viikossa sen, mihin meiltä olisi varmaankin mennyt kuukausia. Syksyn tullessa saatoimme huokaista helpotuksesta.
Rakennamme hirsitalon haapapuusta 