Talo harjakorkeudessa

Miten tarkkaan talon kustannuksia voi ennakoida?

Muistan miten koko rakentamisurakkamme alkuvaiheessa olimme lukeneet netistä erään kommentin talonrakentamisen budjetoinnista: Jos lasket kaikki kustannukset ja kerrot loppusumman kolmella, voit päästä lähelle totuutta.

Olimme nyt siinä vaiheessa että oma rakentamisbudjettimme alkoi paukkua. Jouduimme menemään pankkiin lisälainaa anomaan. Huolta lisäsi se, että oman talon myynti on vielä kesken.

Hirsikehikon veistotyön kustannukset saattoi ennakoida ja ne pitivät suurin piirtein paikkansa. Halusimme vain yhden hirsikerran lisää ja siitä tuli lisäkustannuksia. Mutta kattotiilien loppusumma, nosturiauton vuokra, katon sisärakenteen selluvillan, putkitöiden ja sähkötöiden kustannukset alkoivat vasta nyt selvitä.

Talo saa muodon

Mutta nyt talo on saanut muodon ja piilutut hirret mielestämme komeita. Pääsin itsekin katselemaan rakennusta yläperspektiivistä. Olin nimittäin auttamassa lautojen kiinnittämistä katon alapuolelle. Huojuvalla telineellä metrien korkeudessa tila näytti avaralta ja ikkunäkymät houkuttelevilta.

Maalämpöpumppu on nyt pantu päälle ja ensimmäinen kerros alkaa olla lämmin. Siitä nousee tietenkin kosteutta koko rakennukseen. Sisällä pyörii kosteudenpoistaja. Se imee ilmasta kosteutta muutaman litran päivässä.

Jo saman tien kun tiilikatto oli saatu rakenteen päälle, alkoi kuulua pientä natinaa. Hirsikehikko oli alkanut painua. Ensimmäisen viikon aikana se painui jo kaksi senttimetriä, varausten suurentaminen oli siis ollut paikallaan.

Nosturiauto nosti seuraavaksi ristikot paikalleen ja katon rakentaminen jatkui niiden varaan. Sitten oli vuorossa kattotiilien asentaminen. Niitä osoittautui olevan liian vähän ja piti siis tehdä lisätilaus.

Ikkunat ja ovet oli ostettu jo kaksi vuotta aikaisemmin kampanjatarjouksena. Olimme jännittäneet miten ne olivat säilyneet ulkona pressun alla kun rakentaminen oli viivästynyt. Kun niitä nyt alettiin asentaa paikalleen, osoittutui, että ne olivat selvinneet hyvin kahdesta talvesta. Ongelmia ei ollut.

Hirsirekan tulo tontille oli juhlallinen näky.Tässä nyt vihdoin olivat neljä vuotta sitten kaadetut haavat, joita oli pitkään odotettu. Vaaleita, järeitä ja ihania.

Rekassa oli yli 25 metrinen puomi, jolla hirsiä nostettiin yksitellen paikalleen. Hirrethän oli koottu kehikoksi ja numeroitu jo veistovaiheessa. Sitä ennen hirsiyrittäjälle oli tosin aiheutunut paljon päänvaivaa siitä, että ensimmäisen kerroksen eli betoniharkkokerroksen ristimitassa osoittautui olevan pientä heittoa. Yrittäjän piti käydä useaan kertaan ottamassa mittoja.

Valmis kehikko osui nyt hienosti paikalleen ja seinät saatiin pystyyn viidessä päivässä. Eniten aikaa meni siihen, että ikkuna-ja oviaukkojen varauksia eli painumisvaroja piti suurentaa. Hyvin pian tulisimme huomaamaan että se oli todellakin tarpeen.

Hirsikehikko oli tilattu tasakertaan. Se tarkoittaa, että veistotyöhön ei kuuluisi päätykolmioita, vaan nämä seinäosat rakennettaisiin laudasta paikan päällä.  Tämä oli nyt seuraava tehtävä. Lisäksi rakennuksen keskelle piti saada kurkihirsi pystypilareiden varaan. Sen asentaminen oli työlästä. Pilareissa täytyy olla ruuvijalka, jolla kurkihirttä voidaan rakenteen painuessa laskea alaspäin.

Pakkaset jatkuivat koko ajan. Muonitusvastaavallekin siitä oli paljon harmia. Kerran olin valmistamassa ulkovajassa pannukakkua. Kananmunat olivat hetkessä jäätyneet niin, että lopputuloksena oli sananmukainen pannukakku kun keltuaiset eivät kunnolla sekoittuneet taikinaan.

Minua jännitti kovasti miten homma onnistuisi keskellä talvea. Lunta oli satanut valtavasti, mutta onneksi pakkasta oli aluksi vain muutama aste. Pian pakkanen kuitenkin kiristyi. Koko tiukan rakentamisjakson ajan olikin sitten vuosisadan paukkupakkaset. Usein aamu alkoi yli 30 asteen pakkasella ja alkoi laskea pariinkymmeneen asteeseen vasta muutamaksi iltapäivän tunniksi. Olen ihmeissäni ja kiitollinen että rakennusmiehet ja me itse selvisimme. Minun tehtäväni oli lähinnä pitää pientä saunamökkiä lämpimänä koko päivän ja vastata muonituksesta.

Lumitöitä

Vähänpä siis tiesimme etukäteen mikä meillä olisi edessä. Helmikuun projekti alkoi lumen luonnilla.

Talon ensimmäinen kerros, harkkokerros, oli talven ajaksi peitetty viidellä pressulla. Pressujen alla oli vielä lautarakennelma, jonka tarkoitus oli ohjata lumisohjoja talven aikana alas välipohjalta.

Nyt pressurakennelman päällä oli sitten vajaat metri lunta eikä suojaus ollut kaikilta osin toiminut. Lumen alta löytyi isoja jääpusseja. Osittain myös välipohjan vaneri oli jäässä. Hyvä puoli oli se, että talvi oli tullut nopeasti melkein yhdellä rytinällä. Lumi ei ollutkaan välillä sulanut ja jäätynyt joten näytti siltä että rakenteet eivät olleet vahintoittuneet eikä betoni murentunut.

Kun lumet luotiin alas, syntyi talon seinustalle liki parimetrinen lumipenkka. Miten siihen rakennettaisiin telineet hirsikehikon ja katon rakentamisen ajaksi?

Alunperin hirsikehikon piti olla vamis viime kesän alussa. Mutta ja mutta.

Ensiksiksin: haapahirsi saattaa tarvita kuivumiseen jopa neljä vuotta. Kun hirsiyrittäjämme aloitteli viime kevättalvena veistoa, olivat kolme vuotta rasissa kuivuneet ja taapelissa sen jälkeen seisoneet pitkät hirret vielä sisältä aivan kosteita ja niissä oli sisäisiä jännityksiä. Tämän vuoksi ensimmäisiä alushirsia oli vaikea jollei mahdoton sahata pitkällä vannesahalla. Alimmat hirret kun on halkaistava .

Haaparunko kuivuu käytännössä vain päistään eikä siis koko pituudeltaan kuten esimerkiksi mänty. Näin lyhyet hirret kuivuvat veistämiskelpoisiksi nopeammin kuin pitkät.

Haapojen kuivuminen on ollut isoin ongelma. Mutta sen lisäksi hirsiyrittäjällä on ollut paljon vastoinkäymisiä mm. vakava sairaus.

Aloitan kertomalla vuoden 2009 syksystä. Silloin rakennusprojekti jäi siihen vaiheeseen, että talon ensimmäinen kerros eli harkkokerros saatiin muurattua. Puolet ensimmäisestä kerroksesta katettiin valamalla ns. teräksisten liittolaatojen päälle betonivälipohja eli holvi. Tällainen välipohja tuli autotallin ja kosteiden tilojen päälle.

Mietimme pitäisikö loppukin rakennuksesta kattaa talveksi esimerkiksi pressuilla. Keskustelimme asiantuntijoiden kanssa ja päädyimme siihen että sitä ei kateta. Tämä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Lunta tuli sisään mutta se suli kevään tullen eikä aiheuttanut mitään ongelmia. Sen sijaan olin vähän huolissani kosteudesta, jota alkoi kerääntyä syksyn mittaan katettuun osuuteen. Sitä kerääntyi teräksisten liittolaattojen alle. Ikkunoita emme tietenkään panneet paikalleen tuulettumisen vuoksi. Erikosien kuuma kesä kyllä kuivasi rakennuksen moneen kertaan.

Kesällä odottelimme kehikkoa. Panimme myös alulle hormien muurauksen. Myös kosteiden tilojen väliseiniä muurattiin kalkkihiekkatiilistä.

Syksyllä saimme arvion, että kehikko voisi valmistua talven aikana ja sen pystytyksessä olisi oltava välipohja valmiina. Niin asensimme harkkoseinien varaan kantavat palkit, 20 x 10 cm:n parrut. Niiden päälle ruuvattiin 22 mm:n vanerilevyistä välipohja niihin rakennuksen osiin, jossa ei ollut betonista välipohjaa.

Koska vaneria ei voi jättää sään armoille, se jouduttiin peittämään pressuilla. Se ei ollutkaan aivan yksinkertainen asia. Rakennus on iso ja sen muotoinen, että yksi iso pressu ei riittänyt. Jouduimme käyttämään useita pressuja limittäin. Näyttää siltä, että jonkun verran on kosteutta päässyt läpi.

Harkkojen valinta keväällä oli hankalaa. Missään ei voinut vertailla erilaisia harkkotyyppejä toisiinsa puhumattakaan siitä, että olisi voinut käytännössä tukia harkkorakentamista.
Minua pelotti yksittäinen käytännön seikka. Olisin rakennustyömaalla koko kesän ja tarkoitukseni oli auttaa varsinaisessa rakentamisessa. Jaksaisinko nostella harkkoja?
Kotimme naapurustossa joku rakensi parhaillaan kokonaista taloa kevytsoraharkoista. Se näytti kätevältä. Kyselimme rakentamisesta jotakin tietäviltä mielipiteitä.
–Miksi ette tee kevytsoraharkoista? Niistähän kaikki tekevät.
-Ette tule jaksamaan betoniharkkojen nostelua.  Kevytsoraharkoista voisitte rakentaa itse.

Yleensä meille suositeltiin kevytsoraharkkoja. Kuitenkin hirsiveistäjämme oli sitä mieltä, että raskas hirsikerros ei kestäisi kevytsoraharkkojen päällä. Betoniharkot olivat ainoa järkevä valinta. Myös rakennussuunnittelijamme suositteli niitä.

Tämä päätös tuli tarkoittamaan sitä, että rakentamiseen tarvittaisiin tukevia ja kallisvuokraisia telineitä. Tulisimme myös tarvitsemaan useampaan kertaan betoniautoa tuomaan valubetonia. Betoniharkkoihin päätyminen tarkoitti myös sitä, ettemme selviäisi harkkoseinien latomisesta omin voimin. Mutta sitä emme tässä vaiheessa tienneet.

Ensimmäinen harkkoerä
saapuu tontille
Ensimmäinen harkkoerä jäi harmittavan kauaksi rakennuksesta. Ison kuljetusauton maavara oli niin matala, ettei se uskaltanut perille asti. Tämä tiesi ylimääräistä harkkojen kantamismatkaa.
Opin pian ettei kyse todellakaan ollut yksinkertaisesta harkkojen latomisesta päällekkäin ja kerrosten kiinnittämisestä laastilla toisiinsa.
Ei, harkot olivat käytännössä valumuotteja. Ensin niitä ladotaan päällekkäin tietty korkeus ja sen jälkeen tilataan valubetonia firmasta. Sitä valutetaan muottien sisään. Harkkoseinän kokonaishintaan tuleekin huomattavia kustannuksia valubetonista, auton kuljetuksista yms.  Jos betoniauton yksi kuorma ei riitä, asiakas maksaa myös toisen autoerän kuljetuskustannukset.

Aika alkaa
käydä vähiin
Alkukesä oli mennyt perustusten pitkällisessä kaivamisessa ja valamisessa. Siihen olimme tosin saaneet tärkeää apua, miehen veli tuli Pohjanmaalta avuksi.
Sitten jäimme kahdestaan ja teimme ensimmäiset betoniharkkokerrokset. Oli kuuma ja harkot painoivat, ne ovat parikymmentäkiloisia. Tosin painot vaihtelevat, sillä välillä tarvitaan väliseinäharkkoja, kulmaharkkoja. Väliseinäharkot ovat kapeampia ja kevyempiä. Olin tyytyväinen että jaksoin kannella edes niitä.

Nyt kesä oli jo pitkälle yli puolenvälin. Aloimme huolestua. Työ oli niin hidasta ettemme millään ehtisi ennen talven tuloa saada seiniä valmiiksi.

Mies alkoi kysellä aputyövoimaa. Paikallisia rakennusmiehiä ei saatu avuksi. Onneksi työvoimahallinnon nettisivuille pantu ilmoitus tuotti edes yhden tuloksen. Pari riuskaa rakennusmiestä toiselta puolelta Suomea oli halukkaita ottamaan tehtäväkseen seinien muuraamisen loppuun. He tekivät kolmessa viikossa sen, mihin meiltä olisi varmaankin mennyt kuukausia. Syksyn tullessa saatoimme huokaista helpotuksesta.

Sirkkelin meteli on kova, kuulosuojaimia tarvitaan. Puutavaraa tulee nopeaan tahtiin. Jotta laudat saadaan lajiteltua eri pinoihin tarvitaan aputyövoimaa. Apuun saatiin vävykokelas, minäkin pääsin mukaan kevyiden lautojen taaplaamiseen.

Sahausviikko sattui ensimmäiseksi kevättalven aurinkoiseksi viikoksi. Peltoaukealla aurinko paistoi täydeltä terältä niin että silmiä häikäisi.

Sirkkelöinnin aikana laudat ehdittiin vain eritellä erilaisiin kasoihin, ei taapeloida. Itse asiassa taapelointi onkin lähes yhtä työlästä kuin itse sahaus ja se pitää tehdä niin pian kuin mahdollista etteivät laudat väänny.
Se on tarkkaa puuhaa. Tarkoitus on, että laudat ja lankut pysyvät suorina kuivamisen ajan. Jotta ne kuivuisivat, jokaisen kerroksen välissä pitää olla rimoitus ja hyvät ilmaraot.

Huomasimme, että haapojen kaataminen keväällä rasiin oli tehnyt ihmeitä haapatukeille. Ne olivat hyvin kevyitä verrattuna tuoreisiin puihin. Minua se hämmästytti. Kesä oli ollut niin sateinen, että olin epäillyt mahtavatko  ne kuivua ollenkaan.

Haapatukkeja tuli niin paljon että niistä sahautettiin lattialautoja ja tiilikatteen alusruoteita.
Minua alkoi jännittää miten haapa tulisi kestämään lattialautana. Joku pelotteli, että joutuisimme varottelemaan naisvieraita korkokengistä tai muuten lattiat olisivat täynnä syviä koron jälkiä.
Siitä huolimatta meitä kiinnostaa haapa myös lattiamateriaalina ja aiomme ottaa selvää erilaisista vahoista ja öljyistä. Haaveenamme olisi mahdollisimman luonnonmukainen käsittely.
Aluksi kuvittelimme että ratkaisu löytyisi haapalautojen lämpökäsittelystä. Otimme yhteyttä tällaiseen yritykseen. Sieltä kerrottiin ettei lämpökäsittely kuitenkaan paranna sisätiloihin tulevan lattian kestävyyttä. Ja käsittely olisi ollut aika hintavaakin.

Miten tapulit peitetään

Siitä miten valmiit tapulit pitäisi peittää sateilta ja lumelta on erilaisia mielipiteitä. Hirsiveistäjät ovat kyllä vahvasti yhtä mieltä siitä että peittäminen on tärkeää mutta yksityiskohdissaan mielipiteet eroavat. Tärkeintä on että puut eivät kuivu liian nopeasti, sillä silloin ne halkeavat. Ne pitää suojata auringolta. Siinä vaiheessa kuin aurinko alkaa porottaa, ne pitäisi peittää ilmavasti. Joidenkin mukaan juhannuksen ajankohta on tällainen.

Hirsien peittäminen olikin sitten aivan oma urakkansa. Mies teki peltoaukemalle tukevan kattorakennelman, jonka päälle levitettiin isoja vuokrapeitteitä. Katon on oltava tietenkin kalteva.

Ja mielestäni pitäisi olla olemassa vaihtoehto, jonka voisi rakentaa itse. Ja sille selkeät rakennusohjeet vaikka kunnan virastosta saatavana. Miksi pitäisi maksaa satoja tai tuhansia euroja hienoista muovisista säiliöistä, sähköisestä tuuletuksesta jne.

Kirjastosta löytyi tasan yksi ekovessakirja. Siinä oli lause, joka jäi arveluttamaan. Kirjoittajan mukaan kaikki ekovessat eivät toimi niin kuin myyjät vakuuttavat. Ja settä sellainen vessasysteemi joka ei toimi, hävitetään vähiin äänin ja myyjä jatkaa tuotteensa myymistä. Tarvittaisiin siis laajaa asiakastutkimusta. Tuo kirja julkaistiin jo toistakymmentä vuotta sitten.

Kerroin ystäväperheelle ekovessahaaveistamme. Rouva totesi asiantuntevasti, että tuskin ekovessaa koskaan pystyy rakentamaan omakotitaloon niin, ettei siitä tulisi hajuhaittoja. Aloin heti miettiä mahtaako minua aina pelottaa pyytää vieraita kuumana kesäpäivänä.

Kompostointi ja ekovessa

Toisaalta minulla on jonkin verran kokemusta kompostoinnista. Tiedän ettei kompostisäiliön pitäisi haista jos kompostointi toimii.
Mutta sitten pähkäilen kaikenlaisia yksityiskohtia. Koska talo tehdään kaksikerroksiseksi, ekovessoja pitäisi olla kaksi päällekkäin. Aloin miettiä miten paljon likaa kertyy vähitellen itse putkeen, joka johtaa yläkerrasta alakerran kompostikeräämöön. Alkaisiko putki haista?
Muistin yhden esimerkin: vanhempieni keittiössä on tiskialtaan alla ruokakomposti. Siihen menee lyhyt muovinen putki tiskipöydältä. Jopa tuo lyhyt muovinen putkenpätkä alkaa niin helposti haista etteivät vanhempani usein käytä tätä sinänsä kätevää pientä keksintöä. Ekovessassa ongelma ongelma olisi isompi.

Paljonko säiliö tarvitsee tilaa

Kun vielä ollaan rakennuksen suunnitteluvaiheessa, olisi tärkeää voida hahmottaa eri toimintojen tarvitsema tila. Yritin arvioida: ekovessakirjan mukaan keskivertoperhe tuottaa käymälä-. ja ruokajätettä 1000 litraa vuodessa ja virtsaa noin 1500 litraa vuodessa. Toisin sanoen kiinteätä jätettä kertyy kuution verran ja lisäksi nestemäistä virtsaa puolitoistakertainen määrä. Ekovessan säiliön varaamaan tilaan vaikuttaa se, erotteleeko systeemi virtsan erikseen. Virtsa voidaan kerätä erilliseen säiliöön ja vaikka käyttää laimennettuna puutarhassa. Virtsa sisältää kuitenkin pääosan hyödyllisistä ravinteista.

Joissakin ekovessamalleissa virtsa voidaan myös haihduttaa. Silloin tuuletukseen tarvitaan sähköä.

Uusi menetelmä

Jossakin vaiheessa soitin Raita Environment -nimiseen yritykseen. Yritys tekee biologista jätevesijärjestelmää. Siinä jätevesi pumpataan suodattimeen jossa nestemäinen ja kiinteä jäte erotetaan. Kiinteä jäte kuivataan säiliön sisällä olevassa ”korissa” , joka voidaan nostaa ja josta jäte voidaan siirtää kompostoitumaan. Myös typpi ja fosfori saadaan kerättyä talteen.
Tässä järjestelmässä voidaan käyttää tavallisia vesivessan istuimia. Se tuntuu järkevältä, kompostivessojen hinnat kun liikkuvat 700-800 euroissa ja tavallisen vesivessapytyn voi saada edullisesti kierrätyskeskuksestakin.
Menetelmä kiinnostaa nyt meitä.

Mies naurahti kokouksen jälkeen että ennen aikaan ihmiset osasivat rakentaa talonsa itse ja hyviä tuli. Ammattiylpeys vaikutti sen, ettei huonoja rakennuksia tehty, muuten olisi mennyt maine. Nyt rakentamiseen liittyy hirveä määrä erilaisia määräyksiä, direktiivejä ja valvontaa ja silti rakennetaan hometaloja. Se kaikki lisää valtavasti rakentamisen kustannuksia.

Aloituskokous sujui mutkattomasti ja hyvässä hengessä.
Lopuksi saimme pienen työturvallisuusoppaan, joka oli täynnä kapulakielistä tietoa.